Liigakausi käynnistyy ensi perjantaina paikallispelillä. Ilveksen pelit kuuluvat tuttuun tapaan myös tällä kaudella Fun Tampereen taajuuksilla. Selostajana äänessä on kahden edellisvuoden tapaan Mikko Aaltonen. Intohimolla selostamiseen suhtautuva Aaltonen odottaa jo innolla pääsyä tekemään taas Suomen parasta kiekkoradiota.
Pitkä kiekkokausi on tiukka rypistys myös radioselostajalle. Reissukilometrejä kertyy ja lähetysten valmistelu ottaa aikaa, joten kesän hengähdystauko tulee tarpeeseen. Mikko Aaltonen kertoo tosin, että alkava kausi pyöri mielessä kesälläkin.
– Ei siitä kyllä oikein kokonaan irti päässyt. Yritin kyllä nollata sitä, mutta kyllä se aina muutaman päivän päästä tuli mieleen, että miten ensi kautta rakennetaan ja sellaista. Olen tästä vieläkin aika tohkeissani ja sekin varmaan vaikutti siihen.
Aaltosella on nyt kaksi kautta selostushommia takana. Alku jännitti, mutta asiat loksahtivat nopeasti paikalleen.
– Alkuun tietysti jännitti kovasti, mutta näin parin vuoden jälkeen olen oikeastaan aika yllättynytkin siitä, kuinka nopeasti me saatiin se paketti tälle tasolle. Nopeasti löydettiin tiimin kesken sellainen kemia ja luottamus, että homma alkoi toimimaan.
– Muistan vieläkin hyvin ensimmäisen selostuksen. Menin varmaan neljä tuntia ennen pelin alkua hallille tärisemään, mutta siitä se sitten lähti, selostaja hymyilee.
Aaltonen korostaa haastattelun aikana moneen otteeseen koko kiekkolähetysten tiimin merkitystä. Vaikka selostaja on pääasiallisesti äänessä, tärkeä osa on ollut myös studiossa lankoja käsissään pitävällä Valtteri Kujansuulla ja Hakametsässä kaukalonlaitatoimittaja Jari Runsaalla.
– Niin se on kuin monessa muussakin asiassa, että se mitä radiosta kuuluu on vain se jäävuoren huippu. Monesta asiasta on sovittu etukäteen, mutta tässä kokemuksen myötä myös nopeampi reagoiminen pelien aikana on lisääntynyt.
Selostajan vastaanottama palaute on ollut hyvin suurelta osin positiivista. Aaltonen kehottaakin kuulijoita lähettämään myös kehitysideoita.
– Aina sitä palautetta enemmänkin toivoisi. Viime keväänä kun Ilves aloitti sen kirin kohti playoffseja ja siitä eteenpäin tuli paljon palautetta, mutta kyllä sitä lisääkin kaipaisi. Kiittävää on suurin osa palautteesta, mutta kyllä sitä kaipaisi myös kehitysideoita.
Viime kevät oli hienoa aikaa ilvesläisille. Sitä se oli myös selostuskopissa, vaikka Aaltonen pyrkiikin tekemään aina parhaansa tilanteesta riippumatta.
– Kyllähän se toi vielä lisää buustia ja sellaista hyvänlaista jännitystä, sekä virtaa siihen tekemiseen. Kun Mustonen teki sen jatkoaikamaalin Porissa niin tajusi, että nyt pääsee tekemään jotain sellaista, jota ei ihan joka kevät koeta suomalaisessa jääkiekossa. Sanotaan niin, että lähtökohtaisesti jokaiseen selostukseen suhtautuu saman lailla, mutta onhan se helpompi lähteä luomaan fiilistä tuollaisissa peleissä.
”Pitää olla intohimo lajiin ja selostamiseen”
Uusi kausi on taas edessä ja se tietää taas kovaa urakkaa Aaltoselle. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, kun yhteen sovitellaan päivätyöt, Ilveksen mukana kiertäminen ja perhe-elämä. Mistä virta riittää kaikkeen?
– En kyllä oikein tiedä itsekään, mutta pakkohan se on luottaa, että riittää. Se kantava ajatus on ollut, että tykkään tästä selostamisesta niin paljon. Toiveissa on, että tämä kolmen vuoden rutistus kantaa tulevaisuudessa lisää selostushommia, joko Ilveksen tai jonkun muun tahon kanssa. Vähän sama tilanne kuin jollain nuorella pelaajalla – nyt on paikka antaa niitä näyttöjä.
Nuorilla pelaajilla on usein esikuvia ja niin on myös nuorella selostajalla.
– Onhan niitä vaikka kuinka paljon. Tuomas Virkkunen nousee itsellä aina esille näissä – niissä selostuksissa välittyy aidolla tavalla intohimo lajiin ja tekemiseen. Minun mielestä hyvä selostaja ei kuitenkaan voi olla sellainen leipäpappi, joka menee paikasta toiseen rahan perässä. Pitää olla olemassa intohimo lajiin ja selostamiseen. Ylipäätään suomalaisten selostajien taso on tosi kova, eli kyllä minun oikeasti pitää olla todella hyvä, jos aion porukasta edukseni erottua
– Kiekon puolelta mieleen tulee esimerkiksi JP Jalo ja kyllähän Alkion ”Janttakin” toimii ja on luonut oman tyylinsä hyvin. Tärkeintä on, että kuulostaa luonnolliselta ja toimii oman persoonan kautta. Monen tyylinen selostaja voi olla hyvä, Mikko muistuttaa.
Aaltosen mainitsema intohimo on helppo havaita myös työhönsä huolella panostavasta miehestä itsestään. Mikä selostamisessa sitten viehättää?
– Se on kyllä vaikea kysymys. Olen aina tykännyt puhua ja ehkä se on se minun tapa seurata urheilua. Jos ihan kotonakin katson jotain peliä ja alkaa jännittämään, niin alan yleensä puhumaan. Ehkä se on minulle luontainen tapa purkaa innostusta lajiin ja asiaan. Ihan pikkupojasta asti olen selostanut kaikki pihapelit ja sieltä se jo juontaa juurensa.
Tänä kesänä Mikon selostuksia on voinut kuunnella myös Ilveksen jalkapallopeleissä tv:n välityksellä. Hyppääminen radiosta televisioon ei tapahdu ihan sormia napsauttamalla.
– En sitä oikein itsekään ensin hahmottanut kuinka erilaista se on. Toisessa näkyy kuva ja toisessa mennään pelkällä äänellä. Sitten kun kyseessä on vielä niin erilaiset pelit, niin kyllä siinä joutuu tekemään töitä sen oman selostustekniikkansa kanssa. Se rytmittäninen on ihan erilaista.
Lajien vaihtaminen toiseen tuo myös omat haasteensa. Kun on ensin selostanut koko kauden jääkiekkoa, saattaa lätkä ilmestyä toisinaan myös jalkapallokentälle.
– Tänä kesänä on pallo pysynyt pallona. IS TV:n puolella olin viime kaudella tuurauskeikalla ja IFK Marienhamnin Anthony Dafaa teki maalin komealla kaukolaukauksella. Silloin pallon sijaan meni kiekko ylänurkkaan ja siitä tehtiin juttukin Ilta-Sanomien nettiin, Mikko naureskelee.
Kiitosta Ilves-perheelle
Aaltosella on takana nyt kaksi kautta Ilveksen pelien selostajana. Aaltonen nostaa esiin muutaman itselleen tärkeän kokemuksen viime vuosien ajalta.
– Ainakin se kuinka minut otettiin tässä Ilves-perheessä vastaan. Olin kyllä kuullut esimerkiksi JP:stä ja Lassesta (Ilveksen huoltajat Jansson ja Laukkanen), mutta kyllä se miten he hoitavat asioita joukkueen ja minunkin kanssani on ihan mieletöntä. En ole kuitenkaan syntyjäni ilvesläinen, mutta kyllä minut on otettu täysin perheenjäseneksi mukaan ja se on ollut tosi hieno juttu, Mikko kiittelee.
– Tykkään tutustua ihmisiin ja on saanut tutustua paljon kiekkoväkeen tietysti täällä Tampereella, mutta myös tuolla kulkiessa pitkin maita ja mantuja. Jos mietitään kaukalon tapahtumia niin ulkojäät oli kyllä hieno kokemus.
Selostamisen ohessa Mikko on haastatellut useammankin kerran läpi Ilveksen pelaajat. Erityiskiitokset lähtevät joukkueen kapteenille.
– Kyllähän esimerkiksi Laakson ”Tapsa” on sellainen, että hänet kun repii paikalle, niin aina saa hyvät ja analysoidut vastaukset kysymyksiin. Hauska on ollut seurata myös noita nuorempia kundeja – kuinka paljon he muutamassa vuodessa ovat kehittyneet siinäkin hommassa kaukalon ohella. Sitä ei oikeastaan aikaisemmin tajunnut, kuinka paljon pelaajat joutuvat vastailemaan kysymyksiin ja miettimään mitä sanovat. Kyllä nykyään pitää pelaamisen lisäksi osata hoitaa myös haastattelut hyvin, Aaltonen miettii.
Lapiohommia Lahdessa ja pukumiehiä Lappeenrannassa
Hakametsä on Suomen vanhin jäähalli, mutta selostajan näkökulmasta olosuhteet ovat hyvät. Ihan joka paikassa niin ei vielä tänä päivänäkään ole.
– Siinä on todella kirjava kavalkaadi. Harmittaa kun Espoo putosi pois – siellä sai omassa yksinäisyydessään istua parvella ja kaikki oli lähellä. Lappeenranta on aika erikoinen paikka, kun vierasselostaja istuu SaiPan johtoryhmän vieressä. Mutta ne on mukavia ukkoja ja homma toimii siellä muutenkin, Mikko naurahtaa.
– Lahti ja Rauma ovat pahimmat. Siellä joudutaan verkkoyhteyksistä lähtien kaivamaan kaikki lapiolla betonin sisältä ja tilat ovat ahtaat – Lahdessa istutaan melkein sylikkäin Yle Puheen selostajan kanssa. Raumalla istutaan siellä katsomossa ahtaassa pulpetissa ja halli jääkylmä. Kyllä tässä selostusolosuhteiden suhteen on menty ihan ö-tason hallista a-tason halliin, Aaltonen kuvailee.
Aaltosella on taustalla vankka kokemus jäältä linjatuomarina. C-junnuihin päättyneen oman pelaajauran jälkeen Aaltonen ehti viheltää niin Mestistä, kuin Liigan ja KHL.n harjoituspelejäkin liki tuhannen ottelun verran, ennen tuomarinuran päättymistä. Onko tuomaritaustasta hyötyä nykyisessä selostajan työssä?
– Kyllä siitä minun mielestä on. Varsinkin radion kannalta, kun kuuntelija ei näe mitä siellä kentällä tapahtuu. Uskon, että se tuo minulle pienen sellaisen objektiivisuuden siihen, että kuulija pystyy paremmin luottamaan siihen mitä siellä kentällä oikeasti tapahtuu. Olen joskus aikasemminkin sanonut, että ääni on keltavihreä, mutta silmät värittömät.
– Suurin osa säännöistä on hallussa, mutta jotain muutoksia on tapahtunut. Viime keväänä ihmettelin lähetyksessä ääneen, miksi aloitus jäi hyökkäysalueelle, kun joku Ilveksen pelaajista ampui kiekon yläriman kautta päätyverkkoon. Viereisestä kopista otteluvalvoja Rami Savolainen näytti sormimerkein, että sääntö oli muuttunut jo kaksi vuotta sitten. Mutta paljon on sellaisia asioita, joita pystyy lähetyksessä avaamaan siltä taustalta, Mikko hymyilee.
Aaltosen mielestä suomessa tuomareiden taso on hyvä.
– Turhan suurta metakkaa siitä pidetään. Jos vaikka keväällä katsoo MM-kisoja ja sitä tasoa siellä, niin kyllä suomalaistuomareiden suoritukset aika kärkipäätä on. Katsomossa kuuluukin tunteen olla mukana ja tykkäsin itsekin siitä aikanaan kun vihelsin. Mutta sitten kun tunne laantuu, niin pystyy paremmin analysoimaan tilannetta.
Suomen parasta kiekkoradiota
Mikko Aaltonen on ollut pikkupojasta lähtien henkeen ja vereen urheilumies. Mikä on Aaltosen mielestä se erityispiirre, joka tekee juuri jääkiekosta hienon lajin?
– Hyvä kysymys. En ole sitä koskaan oikein miettinyt kun jääkiekko on vaan pikkupojasta asti ollut tässä mukana. Jääkiekko on niin nopea peli, että siinä pitää olla ihan koko ajan skarppina niin kaukalossa, kuin oikeastaan vaihtopenkilläkin. Koko ajan pitää olla hoksottimet hereillä ja pitää pystyä reagoimaan nopeasti. Se siitä tekee ehkä eri hienon lajin, selostaja miettii.
Tämän kauden Ilveksessä nopeita hoksottimia ja käsiä riittää kokemusta enemmän. Mikä on radioselostajan analyysi tämän kauden Ilveksestä?
– Sellainen yllätysvalmis porukka ja sillä tapaa aika samankaltainen kuin tässä parina aikaisempanakin vuonna. Ei missään nimessä valmis joukkue – voi olla, että ei pääse playoffeihin, mutta taas kun tietää sen valmennustrion ja jengin potentiaalin, niin saatta ollakin todella yllätysvalmis joukkue. Jos homma lähtee toimimaan, niin keväällä voi olla suorakin playoff-paikka näpissä. Vaikea lähteä ennustamaan, mutta tykkään siitä, että ei ole täysin valmis porukka. Kyllä siellä mahdollisuudet on olla enemmän kuin osiensa summa.
Aaltonen nostaa joukkueesta esiin muutaman selostajan omaa silmää miellyttäneen nimen.
– Kyllä esimerkiksi Juho Liuksiala on semmoinen, josta olen tykännyt ihan hirveästi – on jotenkin sellainen ennakkoluuloton menijä siellä kaukalossa. Meskanen on toinen ja harmittaa ne viime kauden vaikeudet, kun homma näytti olevan menossa tosi hyvään suuntaan. Mikael Kuroselta odotan paljon – voi olla, että asetan päässäni vähän liiankin kovia odotuksia. Veskarikaksikko on myös tosi mielenkiintoinen ja kun tiedetään Karhun valmennus, niin siinä voi olla todella kova pari ensi kaudella, Mikko sanoo.
Fun Tampereen kiekkoradio niitti menestystä myös viimeisimmässä radiogaalassa. Aaltonen vinkkaakin pysymään kuulolla myös alkavalla kaudella.
– Kyllä sitä tuotetta niin sydänverellä tehdään, että ei se ainakaan siitä jää kiinni. Viime vuonna oltiin radiogaalassa viiden parhaan joukossa ja Suomen parasta kiekkoradiota tehdään. Kannattaa olla kuulolla.
