Ilveksen CHL-kotiotteluviikon toinen tšekkivastustaja on Vítkovice Ridera, joka kuuluu sarjan perustajajäseniin. Kahdesti historiassaan silloisen Tšekkoslovakian mestaruuden voittanut seura on CHL:ssä mukana neljättä kertaa.
Kausi 2022–2023
Vítkovice Ridera voitti viime kaudella Extraligan runkosarjassa 52 ottelustaan 32 maalierolla 159–122. Joukkueen keräämät 102 sarjapistettä oikeuttivat runkosarjassa toiselle sijalle. Kotiotteluista kertyi 17 voittoa ja 53 pistettä maalierolla 84–57 sekä vierasotteluista 15 voittoa ja 49 pistettä maalierolla 75–65. 9833 katsojan kapasiteetin omaavalla Ostrava Arenalla yleisökeskiarvo oli 6759.
Joukkueen parhaat pistemiehet Roberts Bukarts ja Dominik Lakatoš sijoittuivat sarjan pistepörssissä viidenneksi ja kuudenneksi. Bukarts iski 52 ottelussa tehot 21+26=47 ja Lakatoš 18+29=47. Puolustajista Willie Raskob merkkautti pisteet 5+23=28 ja Juraj Mikuš 4+21=25. Maalivahti Aleš Stezka torjui 39 ottelusta 25 voittoa torjuntaprosentilla 92,44.
Neljännesfinaaleista Kometa Brnoa vastaan Vítkovice selvitti tiensä jatkoon otteluvoitoin 4–2. Huipputasaisissa semifinaaleissa Mountfield HK voitti sarjan kolme ensimmäistä ottelua, mutta Vitkovice kampesi sarjan tasatilanteeseen. Seitsemäs finaali ratkesi kuitenkin jatkoaikaosumalla Mountfieldille, joka meni finaaleihin otteluvoitoin 3–4. Pronssiottelua Extraligassa ei pelattu vaan Vítkovice sijoittui sarjassa runkosarjasijoitusten perusteella neljänneksi.
Petr Gewiese merkkautti 12 ottelussa pisteet 0+9=9 ja Peter Mueller 13 ottelussa 3+5=8. Kuuteen tehopisteeseen ylsivät Dominik Lakatoš (3+3=6) ja Jakub Stehlík (1+5=6). Maalivahti Aleš Stezkan torjuntaprosentti 95,96 oli playoffseissa sarjan paras. Playoffseissa Vítkovicen yleisökeskiarvoksi muodostui 9432.
Kauden 2023–2024 joukkueen esittely on vuorossa huomenna julkaistavassa otteluennakossa.
Edelliset kaudet CHL:ssä ja eurooppalaisissa kilpailuissa
Vítkovice pelasi CHL:ssä kilpailun kolmella ensimmäisellä kaudella 2014–2017. CHL:n historian ensimmäinen ottelu pelattiin Ostravassa saksalaista ERC Ingolstadtia vastaan 21.8.2014. Vítkovice voitti ottelun 5–1. Kiekkoa, jolla tehtiin CHL:n ensimmäinen maali, säilytetään Torontossa Hockey Hall of Famessa.
Ensimmäisellä kaudella Vítkovice Steel sijoittui SaiPan voittamassa lohkossa kolmanneksi. Lappeenrantalaisia vastaan pelatut ottelut päättyivät SaiPan eduksi Lappeenrannassa rangaistuslaukauskilpailun jälkeen lukemin 4–3 ja Ostravassa 1–3.
Seuraavalla kaudella Vítkovice oli kolmen joukkueen lohkossa toinen ja lunasti paikkansa playoffseihin. Vastaan asettui Tappara, joka eteni jatkoon yhteismaalein 1–4.
Kaudella 2016–2017 joukkue sijoittui jälleen kolmen joukkueen lohkossa toiseksi Kärppien jälkeen. Oululaisia vastaan pelatut ottelut päätyivät Kärppien voittoihin. Ostravassa päädyttiin lukemiin 2–4 ja Oulussa 1–0 jatkoaikamaalilla. Playoffsien ensimmäisellä kierroksella Vítkovice murskasi slovakialaisen HK Nitran yhteismaalein 12–0 ja toisella kierroksella kaatoi tšekkiläisen Bílí Tygři Liberecin 3–2. Neljännesfinaaleissa matka katkesi, kun sveitsiläinen Fribourg-Gottéron oli parempi lukemiin 4–8.
Vítkovice voitti hopeaa Euroopan Cupissa vuonna 1982 ja oli mukana EHL:ssä kaudella 1997–1998.
Spengler Cupissa seura saavutti hopeaa vuonna 1980 ja sijoittui kolmanneksi 2011 ja 2012.
Historia
Nimi: 1928–1929 – SK Moravská Ostrava, 1929–1936 – SSK Vítkovice, 1936–1945 – ČSK Vítkovice, 1945–1948 – SK Vítkovické železárny, 1948–1952 – Sokol VŽKG, 1952–1957 – Baník VŽKG, 1957–1976 – TJ VŽKG Ostrava, 1976–1993 – TJ Vítkovice, 1993–2005 – HC Vítkovice, 2005–2016 – HC Vítkovice Steel, 2016 – HC Vítkovice Ridera
Seura perustettiin vuonna 1928 nimellä SK Moravská Ostrava. Vuotta myöhemmin seura muutti uuteen kaupunginosaan ja sai sen myötä uuden nimen SSK Vítkovice. Vuonna 1937 Vítkovice oli mukana perustamassa uutta Tšekkoslovakian liigaa, jonka historian ensimmäinen ottelu pelattiin Vítkovicessa Sparta Prahaa vastaan. Vítkovicen tukena ovat pitkään toimineet paikalliset terästeollisuuden yritykset, jotka ovat vaikuttaneet seuran entisiin ja nykyiseenkin nimeen.
1950-luku oli Vítkovicelle menestyksekäs, kun joukkue voitti ensimmäisen mestaruutensa vuonna 1952 ja saavutti hopeaa 1950, 1951 ja 1953 sekä pronssia 1958. Ostravan Josef Kotas -stadionista tuli maan ensimmäinen katettu areena vuonna 1955.
Seuraava menestysjakso ajoittui 1970- ja 1980-lukujen vaihteeseen. Vuonna 1979 Vítkovice päätyi pronssille ja 1981 voitti toisen mestaruutensa, jota seurasi vielä hopea vuonna 1983.
1990-luvulla seura saavutti hopeaa vuosina 1993 ja 1997 sekä pronssia 1998. Vítkovicen viimeisin mestaruus on edelleen vuodelta 1981, kun vuosien 2002, 2010 ja 2011 finaalipaikat tuottivat myös lopulta hopeamitalit. Pronssille seura ylsi vuonna 2001.
Seuran kotiareena avattiin vuonna 1986 ja koki uudistustöitä vuosina 2003–2004 sekä 2012 ja 2018. Nykyään Ostravar Aréna -nimeä kantava monitoimiareena on Tšekin neljänneksi suurin areena, jolla on pelattu jääkiekon miesten MM-kisoja vuosina 2004 ja 2015 ja alle 20-vuotiaiden MM-kisoja 1994 ja 2020. Miesten MM-kisat palaavat Ostravar Arénalle jälleen ensi keväänä.
František Černík on Vitkovicen seuralegenda, jonka pelinumeron seura jäädytti vuonna 2019. Pelaajana hän voitti maailmanmestaruuden, kolme MM-hopeaa, MM-pronssin, olympiahopean sekä yhden Tšekkoslovakian mestaruuden Vitkovicessa vuonna 1981. Uransa jälkeen hän on toiminut Vitkovicen seurajohtajana vuodesta 1989 lähtien.
Muita seuran paitaa kantaneita merkittäviä pelaajia ovat muun muassa Miroslav Fryčer, Ladislav Svozil, Richard Šmehlík, Pavel Kubina, Filip Kuba, Marek Malík, Roman Šimíček, David Moravec, Václav Varaďa, Martin Prusek, Zbyněk Irgl, Roman Polák ja Rostislav Olesz.
Vítkovicen kaikkien aikojen pistepörssin kärkinimi on Jiří Burger, joka pelasi seurassa kausina 2001–2016 ja toimi kapteenina seitsemällä viimeisellä kaudellaan. Kaudella 2000-2001 Espoo Bluesissakin nähty hyökkääjä teki Vítkovicessa 726 runkosarjaottelussa tehot 223+340=563 sekä 112 playoffs-ottelussa 30+55=85 ja voitti kolme Extraligan hopeaa.
Syksyllä 2020 Ilveksen paidassa nähty tšekkihyökkääjä Ondřej Roman edusti HC Vitkovicea jo juniori-ikäisenä ja palasi seuraan kummankin Pohjois-Amerikassa pelaamansa jakson jälkeen. Romanille kertyi Vitkovicen paidassa Extraligassa 404 runkosarjaottelua tehoilla 89+182=271 ja 38 playoffs-ottelua tehoilla 7+17=24. Hyökkääjä saavutti seurassa Extraligan hopean vuonna 2010.,
Slovakialaispuolustaja Ján Kobezda (1975–2017) pelasi lyhyet jaksot HC Vítkovicessa kaudella 2000–2001 ja Ilveksessä seuraavana syksynä. Syyskaudella 2002 Ilvestä edustanut hyökkääjä Petr Vala pelasi HC Vítkovicessa kaudella 2003–2004 ja vuosina 2007–2008. Samana syksynä 2002 Ilveksessä pelannut Lubomír Korhoň pelasi myös HC Vítkovicessa kaudella 2008–2009. Korhoň edusti uransa aikana kaikkia kolmea tšekkijoukkuetta, jotka Ilves sai vastaansa tämän kauden CHL:n runkosarjassa. Hyökkääjä Vojtěch Polák edusti Ilvestä kaudella 2014–2015 ja HC Vítkovicea 2020–2021.
Ostravassa syntynyt Ilveksen hyökkääjä Šimon Stránský on HC Vitkovicen kasvatti. Hän voitti seurassa U18-sarjan mestaruuden vuonna 2012 ja pelasi Extraligassa 138 runkosarjaottelua tehoilla 26+29=55 sekä 10 playoffs-ottelua tehoilla 3+1=4 kausina 2017–2020. Šimonin isoveli Matěj Stránský pelasi myös Vitkovicen juniorijoukkueissa, mutta häntä ei toistaiseksi ole nähty seuran Extraliga-joukkueessa.
Stránskýjen isoisä Vladimír Stránský edusti TJ Vítkovicea kaudet 1977–1981 ja oli mukana Vitkovicen viimeisimmässä kultajoukkueessa, joka voitti Tšekkoslovakian mestaruuden vuonna 1981. Hän toimii edelleen 76-vuotiaana Vítkovicen juniorivalmentajana.
Vladimír Stránskýn poika ja Šimonin sekä Matějn isä Darek Stránský pelasi TJ Vítkovicessa kaksi ottelua Tšekkoslovakian liigaa kaudella 1991–1992. Nykyään Vítkovicen U17-joukkueen päävalmentajana toimivalla Stránskýlla on takanaan pitkä ura seuran juniorivalmennuksessa, minkä ohella hänet on nähty myös Extraliga-joukkueen apuvalmentajana kausina 2016–2018 ja 2020–2021 sekä Tšekin alle 18-vuotiaiden maajoukkueen apuvalmentajana 2021–2023.
Kiekkosukuun kuuluvat myös Darekin veljet Vladan ja Vít Stránský. Vladan pelasi Tšekkoslovakian pääsarjassa kaksi ottelua kaudella 1990–1991, mutta pääosin alemmilla sarjatasoilla. Hän sai myöhemmin myös Australian kansalaisuuden, pelasi maan pääsarjassa kausina 2001–2010 ja voitti mestaruuden vuonna 2007. Vít pelasi pääosin Tšekin kolmannella sarjatasolla ja kävi myös Australian liigassa veljensä joukkueessa Sydney Bearsissa kaudella 2007–2008.
Jäädytetyt pelinumerot
9 František Černík, 11 Miroslav Vlach, 4 Jan Kasper, 1 Josef Mikolas, 9 Vladimír Vůjtek, Sr.
Vítkovice Rideran kanavat
Verkkosivut | Facebook | X (Twitter) | Instagram | YouTube
Lisää
Championshockeyleague.com-sivuston seuraesittely
CHL:n esittelyvideo
