Ilves saa keskiviikkona CHL:n runkosarjan päättävässä vierasottelussaan vastaansa 17-kertaisen Ranskan mestarin Rouen Dragonsin, joka on maan toiseksi menestynein jääkiekkoseura. Neljättä kertaa CHL:ssä mukana oleva Rouen eteni toissa kaudella sarjassa neljännesfinaaleihin asti.
Kausi 2022–2023
Rouen Dragons oli viime kaudella Ranskan Ligue Magnus -pääsarjan runkosarjassa toinen. Joukkue otti 44 ottelustaan 35 voittoa ja 102 pistettä maalierolla 224–124. Dragons teki sarjassa eniten maaleja 25 osuman erolla runkosarjan voittaneeseen Grenobleen. Joukkueen yleisökeskiarvo oli 3249 eli 99 prosenttia hallin maksimikapasiteetista.
Liigan pistepörssin kärki oli vahvasti Dragonsin miehittämä. Francois Beauchemin oli pörssikärki tehoilla 27+50=77 ja Christophe Boivin toinen saldolla 34+39=73. Kelsey Tessier oli pistepörssin viides pisteillä 28+29=57 ja Loïc Lampérier kuudes tehoilla 17+35=52. Sacha Guimond oli sarjan tehokkain puolustaja pisteillä 7+40=47. Edellisinä kausina Ilveksessä pelannut puolustaja Aleksi Elorinne merkkautti 40 ottelussa tehot 4+13=17. Hänen plusmiinussaldonsa +33 oli joukkueen puolustuksen paras. Joukkueessa pelasi myös suomalaishyökkääjä Niclas Lucenius. 22 ottelusta 16 voittoa torjuneen maalivahti Matija Pintaricin torjuntaprosentti 93,78 oli runkosarjassa toiseksi paras. Tonin Caubet’n lukemat olivat 15 voittoa 24 ottelusta ja torjuntaprosentti 89,00.
Playoffsit Rouen aloitti kaatamalla Amiensin neljännesfinaaleissa suoraan neljässä ottelussa. Semifinaaleissa vastassa oli Angers, jonka kanssa neljän ensimmäisen ottelun voitot jaettiin tasan, mutta kahden peräkkäisen voiton myötä Rouen oli lopulta vahvempi otteluvoitoin 4–2. Finaaleissa joukkue kohtasi runkosarjan voittaneen Grenoblen, joka voitti kaksi ensimmäistä ottelua. Dragons nousi kuitenkin tasoihin ja ylsi lopulta neljään peräkkäiseen voittoon. Mestaruuden ratkaisseen kuudennen finaalin Rouen voitti kotiyleisönsä edessä jatkoaikamaalilla.
Kelsey Tessier merkkautti playoffseissa pistesaldon 6+10=16, Christophe Boivin 7+8=15 ja Alexandre Mallet 6+9=15. Matija Pintaric pelasi kaikki 16 ottelua torjuntaprosentilla 91,29. Dragonsin kaikki kotiottelut olivat loppuunmyytyjä.
Ratkaisevan 6. finaalin kooste
Kauden 2023–2024 joukkue esitellään myöhemmin julkaistavassa otteluennakossa.
Edelliset kaudet CHL:ssä ja eurooppalaisissa kilpailuissa
Rouen pelasi CHL:ssä ensimmäisen kerran kaudella 2016–2017, jolloin joukkue jäi lohkossaan viimeiseksi.
Kaudella 2018–2019 Rouen sijoittui Kärppien voittamassa lohkossa toiseksi ja eteni playoffseihin. Alkulohkossa taakse jäivät saksalainen Nuremberg Ice Tigers ja tšekkiläinen Mounfield HK. Playoffsien ensimmäisellä kierroksella Red Bull Salzburgia vastaan joukkueet päätyivät ensin tasapeliin, mutta toisessa ottelussa itävaltalaiset olivat vahvempia ja jatkoivat otteluparista seuraavalle kierrokselle.
Rouenin edellinen CHL-kausi 2021–2022 oli seuran toistaiseksi paras. Ranskalaiset kohtasivat lohkossaan itävaltalaisen KAC Klagenfurtin, ukrainalaisen HC Donbass Donetskin sekä tanskalaisen Rungsted Seier Capitalin ja sijoittuivat jälleen lohkossaan toiseksi. Playoffsien ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli tälläkin kertaa Red Bull Salzburg. Ranskalaiset voittivat kotiottelunsa ja hävisivät vieraissa, mutta menivät silti jatkoon yhteismaalein 4–3. Neljännesfinaaleissa Rouen kohtasi Tapparan. Nokia Arenalla pelattu ensimmäinen ottelu päättyi tasalukemiin 3–3, mutta jälkimmäisen ottelussa Rouen koki tappion maalein 4–0.
Euroopan Cupissa Rouen pelasi kausina 1990–1995 sijoittuen parhaimmillaan viidenneksi. Seura kohtasi Euroopan Cupissa myös TPS:n ja Jokerit.
Euroopan liigacupissa joukkue nähtiin vuosina 1995 ja 1996, joista jälkimmäisellä se voitti kilpailun.
EHL:ssä Rouen oli mukana kaudella 1996–1997, jolloin joukkue jäi lohkossaan viimeiseksi. Samassa lohkossa pelanneelle Lukolle ranskalaiset hävisivät Raumalla maalein 4–2, mutta ylsivät kotonaan 7–7-tasapeliin.
Six Nations Tournamentin Rouen voitti vuonna 1996 ja Continental Cupin 2012 sekä 2016.
Île Lacroix (Patinoire Nathalie Péchalat / Centre sportif Guy-Boissière)
Seinejoen keskellä olevalla Lacroix’n saarella sijaitseva Île Lacroix -jäähalli on osa Guy-Boissièren urheilukeskusta, johon kuuluu Rouen Dragonsin kotiareena, pienempi harjoitusjää ja uintikeskus. Île Lacroix’n katsojakapasiteetti on 3279.
Urheilukeskuksen uimahalli valmistui vuonna 1970 ja alkuperäinen jäähalli 1971. Jäähallinkin piti valmistua jo edellisen vuoden aikana, mutta laajan tulipalon vuoksi se jouduttiin rakentamaan uudestaan. Rouen Dragonsin ensimmäisen Ranskan mestaruuden jälkeen vuonna 1990 kaupungin pormestari lupasi seuralle rakennettavaksi uuden kotiareenan samalle paikalle.
Uusi jäähalli avattiin vuonna 1992. Muutostöitä ja laajennuksia areenalla on tehty vuosina 2010 ja 2019–2021. Jälkimmäisen jakson aikana kapasiteetti nousi 2747:stä nykyiseen 3279:ään, aitiomäärä kasvoi kuudella, pukukopit uusittiin, yleisiä tiloja kunnostettiin ja kattorakenteet uusittiin mediakuution mahdollistamiseksi.
Urheilukeskuksen nimi oli alun perin Centre sportif du Docteur Duchêne lääkäri Auguste Duchênen (1905–1967) mukaan. Vuonna 2006 nimeksi vaihtui Centre sportif Guy-Boissière, jonka ohella keskus tunnetaan nimellä Piscine-patinoire de l’île Lacroix (Lacroix’n uimahalli ja jäähalli). Guy Boissière (1929–2005) oli vuonna 1935 perustetun paikallisen Vikings-uintiseuran valmentaja, Ranskan uintimaajoukkueen valmentaja vuosina 1960–1991 ja Ranskan vuoden 1986 urheiluvalmentaja.
Rouen Dragonsinkin käyttämä jää nimettiin vuonna 2021 entisen jäätanssijan ja Ranskan jääurheiluliiton puheenjohtajan Nathalie Péchalatin mukaan. Yleisölle tarkoitettu luistinrata nimettiin ranskalaisen synkronoidun luistelun pioneerin Édith Ballesterin mukaan. Muutokset olivat osa kaupungin uuden poliittisen enemmistön aloitetta nimetä julkiset rakennukset ensisijaisesti naisten mukaan naisten edustuksen parantamiseksi.
Historia
Rouen Hockey Élite 76:n, eli Rouen Dragonsin, juuret juontavat vuoteen 1970, jolloin Rouen Olympic Club perustettiin ja jääkiekkoilu alkoi kaupungissa. Jäähalli valmistui vuoden 1971 lopussa, ja ensimmäisen ottelunsa ROC pelasi vuotta myöhemmin. Rouen Hockey Club -niminen seura puolestaan perustettiin vuonna 1978.
Rouen Dragons on pelannut Ranskan pääsarjassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1985 lähtien. Rouenin voittamat 17 mestaruutta ovat tulleet vuosina 1990, 1992, 1993,1994, 1995, 2001, 2003, 2006, 2008, 2010, 2011, 2012, 2013, 2016, 2018, 2021 ja 2023. Hopeaa seura on saavuttanut 1991, 1996, 2002, 2017 ja 2019.
Ranskan Cupin seura on voittanut vuosina 2002, 2004, 2005, 2011, 2015 ja 2016 sekä Liigacupin 2008, 2010, 2013 ja 2014.
Rouen Dragonsin nimessä ja logossa esiintyvä lohikäärme periytyy keskiaikaisesta legendasta. 700-luvulla Rouenin suojeluspyhimys Saint-Romain onnistui tuomitun miehen avustuksella vapauttamaan kaupungin lohikäärmeestä, joka kauhistutti ihmisiä Seinejoen rannoilla. Tarinan yhden version mukaan lohikäärme paloi Rouenin katedraalin edessä, ja sen tuhkat heitettiin jokeen. Tuhkat lipuivat rantaan Lacroix’n saarella, jolla Rouen Dragonsin kotiareena sijaitsee.
Rouenin menestysvuodet alkoivat kaudesta 1989–1990, jolloin joukkueeseen liittyi myös Petri Ylönen. Maalivahti oli jo pelannut kaksi kautta Ranskassa Briançon joukkueessa, jossa hänet valittiin kumpanakin vuonna sarjan parhaaksi maalivahdiksi. Rouen ja Ylönen voittivat ensimmäisen Ranskan mestaruutensa keväällä 1990 aloittaen seitsemän kauden jakson, jonka aikana kertyi viisi kultaa ja kaksi hopeaa. Seura oli kyseisinä vuosina tuttu näky myös eurooppalaisissa seurajoukkuekilpailuissa. Ylönen valittiin Rouenissakin kolmesti sarjan parhaaksi maalivahdiksi. Ranskan kansalaisuuden saatuaan hän edusti maata viisissä MM-kisoissa ja kaksissa olympialaisissa.
2000-luvulla seura voitti neljä mestaruutta ja yhden hopean. Kaudella 2005–2006 Rouen onnistui harvinaisessa saavutuksessa eikä kokenut yhtään tappiota koko sarjakaudella. Joukkue pelasi runkosarjassa yhden tasapelin ja voitti kaikki muut ottelunsa. Playoffseissa Dragons ei myöskään kokenut tappiota matkalla mestaruuteen.
2010-luku alkoi neljällä peräkkäisellä mestaruudella, jotka saivat jatkoa 2016 ja 2018. Hopealle seura päätyi 2017 ja 2019. Vuoden 2016 Continental Cupin voitollaan Rouen lunasti ensimmäistä kertaa paikkansa CHL:ään seuraavalle kaudelle.
Kaudella 2020–2021 koronanpandemian vaikutukset johtivat siihen, että runkosarja pelattiin normaalia lyhyempänä yksinkertaisena sarjana. Mestaruus jaettiin lopulta Rouenille runkosarjan voiton perusteella. Viime keväänä seura juhli 17:ttä mestaruuttaan.
Seuran kaikkien aikojen pistepörssin kärjessä on Franck Pajonkowski, joka teki playoffsit mukaan luettuna Rouenin paidassa 443 ottelussa tehopisteet 435+474=909. Ranskalainen edusti seuraa 17 kaudella ja voitti seitsemän mestaruutta.
Dragonsin nykyinen apulais-GM Marc-André Thinel pelasi Rouenissa kaudet 2005–2020. Kanadanranskalainen voitti seurassa kahdeksan mestaruutta ja toimi kolmella kaudella joukkueen kapteenina. Thinel on Rouenin kaikkien aikojen pistepörssissä toisena.
Rouenissa monessakin roolissa menestyneisiin henkilöihin lukeutuu nykyinen toimitus- ja urheilujohtaja Guy Fournier. Seuran kaikkien aikojen pistepörssissä kolmantena oleva kanadanranskalainen edusti seuraa pelaajana kausina 1988–1996 ja voitti viisi mestaruutta. Dragonsin päävalmentajana hän toimi kausina 1997–2022 ja apuvalmentajana 2003–2006 sekä 2014–2015. Seuran johtotehtävissä Fournier on toiminut vuodesta 2006 lähtien. Hänet valittiin Ranskan Hockey Hall of Fameen vuonna 2019.
IIHF:n nykyinen puheenjohtaja Luc Tardif edusti Rouenia pelaajana kausina 1984–1988 sekä 1989–1990 ja voitti mestaruuden viimeisellä kaudellaan. Hän johti pelaajauransa jälkeen useita vuosia Rouenin nuorisojääkiekkoa. Tardif valittiin vuonna 2000 Ranskan jääurheiluliiton jääkiekko-osaston johtoon ja vuonna 2006 uudelleen perustetun Ranskan jääkiekkoliiton ensimmäiseksi johtajaksi.
Jokereissa kaksi Suomen mestaruutta voittanut puolustaja Ari Salo edusti Rouenia kausina 1995–1997. Peliuransa jälkeen hän siirtyi valmentajaksi ja palasi Roueniin kaudella 2014–2015, josta lähtien Salo on toiminut seurassa eri rooleissa. Ensimmäisellä kaudellaan hän toimi Dragonsin päävalmentajanakin ja sen jälkeen edustusjoukkueen apuvalmentajana sekä kakkosjoukkueen ja U20-joukkueen päävalmentajana kauteen 2021–2022 asti. Nyt hän toimii toista kauttaan seuran pelaajakehityksen johtajana ja jatkaa myös U20-joukkueen päävalmentajana. Edustusjoukkueen apuvalmentajana Salo voitti kolme Ranskan mestaruutta.
Petri Ylösen ohella Rouenin riveissä Ranskan liigan mestaruutta ovat juhlineet suomalaispelaajista Kari Jalonen (1995), Heikki Riihijärvi (1995, 2001), Juha Jokiharju (2001), Miikka Ruokonen (2001), Sami Karjalainen (2003), Vesa Ponto (2006), Kimmo Salminen (2006), Jarkko Glad (2008), Ilpo Salmivirta (2010, 2011, 2012, 2013), Petri Virolainen (2010), Kai Öhberg (2010), Juha Alén (2011, 2012), Teemu Elomo (2012), Jimi Santala (2012), Tero Konttinen (2016), Juha Koivisto (2021), Aleksi Elorinne (2023) ja Niclas Lucenius (2023).
Rouen Dragonsin kapteenistoissa on nähty muutamia Ilves-taustaisia pelaajia. Nykyinen Ilves-Hockey Oy:n hallituksen jäsen Sami Karjalainen toimi joukkueen varakapteenina kaudella 2003–2004. Syksyllä 2018 lyhyen jakson Ilveksessä pelannut puolustaja Cam Barker oli Rouenin kapteeni kaudella 2020–2021. Kausina 2017–2019 Ilvestä edustanut puolustaja Mark Flood peri kapteeniuden Barkerilta seuraavalle kaudelle. 2019–2022 Ilveksen paitaa kantanut Aleksi Elorinne toimi Rouenin varakapteenina viime kaudella.
Ilveksessä ja Rouenissa pelanneet
Jarkko Glad (Ilveksessä 1991–1994, Rouenissa 2007–2009)
Sami Karjalainen (Ilveksessä 1994–1996 ja 1997–2000, Rouenissa 2002–2005)
Veli-Pekka Hård (Ilveksessä 1996–2000, Rouenissa 2003–2004)
Juha Alén (Ilveksessä 2004–2007, Rouenissa 2010–2012)
Juho Mielonen (Ilveksessä 2005–2006, Rouenissa 2013–2014)
Mikko Peltola (Ilveksessä 2006–2008, Rouenissa 2008–2009)
Mark Flood (Ilveksessä 2017–2019, Rouenissa 2020–2022)
Cam Barker (Ilveksessä 2018, Rouenissa 2019–2021)
Aleksi Elorinne (Ilveksessä 2019–2022, Rouenissa 2022–2023)
Ondřej Roman (Ilveksessä 2020, Rouenissa 2022–2023)
Rouen Dragonsin kanavat
Verkkosivut | Facebook | X (Twitter) | Instagram
Rouenin kaupunki
Rouen on Luoteis-Ranskassa Seinejoen varrella sijaitseva kaupunki, jonka asukasluku on noin 114 000 ja laajemman metropolialueen jopa 700 000. Rouen on Normandian historiallisen maakunnan ja nykyisen hallintoalueen pääkaupunki.
Rouenissa toimivat myös arkkipiispanistuin ja vuonna 1964 perustettu yliopisto. Kaupungin satama on Ranskan viidenneksi suurin. Rouenin tapahtumiin lukeutuu 4–6 vuoden välein suurten purjelaivojen kokoontuminen L’Armada, joka järjestettiin tänä kesänä ja seuraavan kerran vuonna 2027.
Keskiajalla Rouen oli Euroopan suurimpia ja kukoistavimpia kaupunkeja, mutta vuoden 1348 ruttoepidemiassa kuoli kolme neljäsosaa kaupunkilaisista. Ranskan ja Englannin välisen satavuotisen sodan aikana Orléansin kaupungin englantilaisten miehityksestä vapauttanut Jeanne d’Arc tuomittiin myöhemmin noituudesta sekä kerettiläisyydestä ja poltettiin 19-vuotiaana roviolla Rouenissa vuonna 1431. Paikalla on nykyään pieni viheralue ja sen vieressä nykyaikainen Pyhän Jeanne d’Arcin kirkko. Seuraavien vuosisatojen aikana Jeanne d’Arc saavutti myyttisen maineen ja hänestä tuli Ranskan kansallissankari sekä katolisen kirkon pyhimys.
Rouenin tunnetuin nähtävyys on sen goottilainen katedraali. Ensimmäinen kyseiselle paikalle rakennettu kirkko valmistui jo 300-luvun lopulla, ja nykyisen goottilaistyylisen katedraalin uudelleenrakennustyöt alkoivat 1100-luvulla. Taidemaalari Claude Monet ikuisti katedraalin sitä esittävien maalausten sarjassaan. Torninhuippujen, veistosten ja taideteosten ohella katedraalista löytyy hautoja, joiden joukossa on Normandian herttuan, viikinkipäällikkö Rollon krypta. Kuuluisimmassa haudassa on Englannin kuningas Rikhard I Leijonamielen sydän.
Toisen maailmansodan aikana Normandian maihinnousua edeltäneiden viikkojen aikana vuonna 1944 kaupunki ja sen katedraali vaurioituivat Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen ilmavoimien pommituksissa. Saksan miehityksen aikana sen merivoimien päämaja sijaitsi linnassa nykyisen Rouen Business Schoolin alueella.
Rouenin suuri kello Gros-Horloge on yksi maailman vanhimpia ja suurimpia jäljellä olevia mekaanisia kelloja. Vuonna 1389 rakennetun kellon läpimitta on 2,5 metriä. Kello sijaitsee holvikäytävän päällä Rue du Gros-Horlogen kadulla, joka on Rue Saint-Romainin ohella yksi kaupungin arkkitehtuurillisesti vaikuttavimmista ja eloisimmista kaduista.
Muita suosittuja vierailukohteita ovat muun muassa kaupungissa syntyneen ja Ranskan tunnetuimpiin kirjailijoihin lukeutuvan Gustave Flaubertin synnyinkoti, joka on nykyään museo, Napoleon Bonaparten vuonna 1801 perustama Rouenin kuvataiteen museo, sekä kaupungin puistot, muut kirkot ja joen seutu.
Kaupungin keskusta on tiivis ja eri kohteet saavutettavissa hyvin jalan, mutta myös linja-auto- ja lähijunayhteydet palvelevat. Lokakuussa lämpötilat vaihtelevat Rouenissa keskimäärin 15–8 asteen välillä.
Rouen sijaitsee noin 1,5 tunnin automatkan päässä Pariisista. Englannin kanaalin alittavan Eurotunnelin Ranskan puoleisesta päästä Roueniin on noin kahden tunnin matka. 75 minuutin pituinen junayhteys Rouenin ja Pariisin välillä kulkee säännöllisesti, ja kaupungista on yhteydet myös muualle maan isoimpiin kaupunkeihin. Rouenin lentokentältä on yhteyksiä rajoitetusti.
Lisää
Normandian alueen matkailusivusto
Championshockeyleague.com-sivuston seuraesittely
CHL:n esittelyvideo
CHL:n esittelyvideo vuodelta 2019
