Sunnuntai. KalPa johtaa 0–2. Päätän soittaa herralle, joka oli joskus valmentajaurallaan vastaavan kaltaisessa tilanteessa.
“Mää en ehtinyt katsoa lauantain peliä. Mutta jos hävitään maanantainakin, voin kommentoida sitten. Ja sitten kirjoitat siihen päiväkirjaan just niin kuin sanon!” vihjaa Seppo Hiitelä.
Ilves voittaa. Tiistaina Hiitelä on esillä medioissa kahdesta syystä: hän täyttää 70 vuotta, ja 26.3.1985 on Ilveksen historian tärkeimpiä päivämääriä. Näin ollen Seppoon on otettava voitosta huolimatta uudelleen yhteyttä.
Suomen kielen uusi melko kyllästyttävä muotisana on narratiivi. Tämän pudotuspelisarjan narratiivi on se, että avausottelussa Ilves pelasi hyvää jääkiekkoa noin 50 minuuttia, kunnes taivas putosi niskaamme. Hiitelä on eri mieltä.
“Avausottelu oli alusta alkaen aivan luokaton. Hävittiin koko ajan kaksinkamppailuja ja irtokiekkoja!”
Vanha valmentaja näkee pelistä asioita, joita tavallinen katsoja ei näe. Millä mietteillä hän seurasi maanantain trilleriä?
“Haluan nyt korostaa, että EN aio alkaa seitsemänkymppisenä täältä katsomosta viisastella ainakaan Pennaselle”, Seppo Hiitelä muistuttaa.
Ylivoiman yllättävä sakkaaminen on ollut suuri puheenaihe alusta alkaen. Hiitelä toteaa, että jotta ylivoima toimisi, pitää myös pelin tasakentällisin toimia.
“Ylivoimaan lähdetään hitaasti oman maalin takana kiekotellen. Ei päästä liikkeelle, kun KalPan karvaajat luistelevat ristiin. KalPan pakki pääsee liian usein ränniavaukseen kiinni ennen meidän hyökkääjää. Syöttöjen pitää olla napakoita ja niiden on kolahdettava lavasta lapaan. Tarvitaan huolellisuutta. Tuollaisia hiljaisia syöttöjä voi antaa kesällä harjoituspeleissä, mutta nyt on playoffit!” jyrähtää Hiitelä.
“Avaustilanteessa kiekkoja pelataan seisoville miehille. Kun päästään alueelle, pitäisi hyvillä syötöillä kierrättää peliä muutaman kerran, eikä silloin enää neliö uskalla tulla päälle”, Hiitelä jatkaa, mutta antaa myös synninpäästön.
“Peli oli jo parempaa kuin torstaina. Ikonen esimerkiksi teki nyt maalin lisäksi sitä omaa hommaansa niin kuin pitääkin. Málek oli hyvä. KalPalla ei ollut kovin monta paikkaa koko pelissä, eikä huippupaikkoja juuri ollenkaan. Nikua ja Clendeningiä pitäisi käyttää paremmin hyväksi. Clendening saa kyllä kiekon ohi ensimmäisestä miehestä, joten hän voisi toimittaa kiekkoa enemmän maalille.”
Hiitelä näkee positiivisena sen, että voitosta huolimatta on vielä paljon parannettavaa. Joukkue ei ole lähelläkään äärirajojaan.
Seitsemänkymmentä vuotta on merkkipaalu. Vuosikymmenestä toiseen hämmästyttävän samalta näyttävä Seppo Hiitelä on ilmoittanut perheelleen, ettei aio vanhentua, ennen kuin täyttää sata vuotta.
Ilves-perhe on muistellut kasiviis-nostalgiaa enemmän kuin tarpeeksi. Hiitelältä on kuitenkin kysyttävä, mitä ajatuksia asia herättää, kun ratkaisu sattui tuolloin omalle syntymäpäivälle.
“Kyllähän sitä aina vuosipäivinä miettii, mitä kaikkea tässä elämässä on tapahtunut. Tuleehan se mieleen vääjäämättä. Ainakin kaksikymmentä vuotta olen sanonut, että luopuisin mielelläni siitä viimeinen-sanasta.”
Siksikin päivän tarinan otsikko on vain Mohikaani.
