Mestaruuksia, voittoja, sopimus Anaheim Ducksin kanssa, parhaan maalivahdin palkinto kaudella 2019–2020 ja valinta viime lokakuun parhaaksi pelaajaksi – Lukáš Dostál on saavuttanut paljon jo 20 vuoden iässä ja voisi helposti kehuskella siitä kaikesta. Mutta Lukáš jonka kanssa puhuin on kuitenkin hyvin vaatimaton ja maanläheinen.
Haastattelussa lahjakas jääkiekonpelaaja kertoo, miten hän aloitti pelaamisen, millaisia kokemuksia hänellä on Suomesta ja mikä muu on hänen sydäntään lähellä jääkiekon lisäksi.
Lukáksen kiinnostus jääkiekkoon heräsi viisivuotiaana, kun hän kokeili luistelemista jäätyneellä pellolla kotimaassaan Tšekissä. Kuuden vuoden ikäisenä hän osallistui ensimmäisiin jääharjoituksiin, ja kuten kaikkia pieniä pelureita, innosti maalinteko myös Lukášta. Hän kuitenkin tajusi, että haluaisi olla jollain tavalla erilainen. Lukáš kuvaileekin itseään hiljaiseksi lapseksi, joka ei tyrkyttänyt itseään parrasvaloihin. Ja silloin kun Lukáksen joukkueesta puuttui maalivahti, hän tarjoutui kokeilemaan pelipaikkaa – ja siitä eteenpäin alkoivat asiat löytää uomansa.
Lukáš sai alusta asti tukea vanhemmiltaan. Oikeastaan vanhemmat halusivat, että heidän poikansa olisi aktiivinen vapaa-ajalla, mutta sitten hänen potentiaalinsa maalivahtina alkoi näkyä. Pian Lukáš ei enää pelannutkaan huvin vuoksi vaan ammattimaisesti.
Lukáš pelasi Tšekin toisella sarjatasolla ja pääsi myös kokeilemaan korkeimman sarjatason vauhtia, mutta kun peli ei sujunutkaan siellä niin hyvin, hän palasi kakkoseen. Tällöin avautui uusi mahdollisuus pohjoisessa, ja niin Lukáš Dostál tuli Suomeen ja Tampereen Ilvekseen helmikuussa 2019.
Tulo Ilvekseen ei ollut ainoastaan iso elämänmuutos, vaan myös yksi hänen uransa tärkeimmistä huippuhetkistä: ”En tiedä, missä olisin ilman Ilvestä”. Muita huippuhetkiä ovat ottelun voitto kuudennella tai seitsemännellä luokalla, alle 18- ja alle 20-vuotiaiden mestaruudet Brnossa ja voitot Kanadaa ja Venäjää vastaan täysin altavastaajina alle 18-vuotiaiden joukkueen kanssa.
Kun kysyn Lukákselta hänen parhaista muistoistaan Ilveksen mukana tähän mennessä, hän vastaa yhdellä sanalla: kaikki. Joukkue, J-P, Lasse Laukkanen (muiden muassa), voitot tiukoissa peleissä esimerkiksi Tapparaa vastaan – ja ennen kaikkea fanit. ”Ilves-fanit jopa tekivät minulle laulun, minusta se on aika harvinaista”, hän sanoo silminnähden imarreltuna.
Jääkiekon ja kaukalon ulkopuolella Lukáš opiskelee suomea iltapäivisin, yrittää viettää aikaa tyttöystävänsä kanssa ja huilaa. Hän pitää kävelyille menemisestä ja on löytänyt Suomessa uuden erikoisuuden, avantouinnin.
Joukkue harjoittelee joka päivä ja pitää vapaata vain sunnuntaisin. Kun harjoittelee niin paljon, on tärkeää myös huilata, mutta Lukákselle on tärkeää myös eräs muu asia: ”Haluan myös kasvaa ihmisenä. En usko, että kaiken elämässäni pitää liittyä jääkiekkoon, ja siksi haluan myös treenata aivojani ja yrittää aina oppia jotain uutta”.
Tämän kuullessaan moni varmaan miettii, kuinka hänen onnistuu löytää tasapaino jääkiekon ja yksityiselämän välillä. Lukáksen tapauksessa häntä auttaa määrätty päiväaikataulu. Urheilu on tietenkin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä tässä aikataulussa, sillä hänelle on tärkeää yrittää kaikkensa jäällä.
Lukáš unelmoi pelaamisesta NHL:ssä tulevaisuudessa ja joukkueensa auttamisesta Stanley Cupin metsästyksessä. Tämä unelma on myös yksi niistä syistä, jotka auttavat Lukáksen sängystä ylös joka päivä. ”Jokainen uusi päivä antaa minulle mahdollisuuden yrittää parhaani, tulla paremmaksi ja oppia uusia asioita. Ikinä ei voi tietää, mitä uusi päivä tuo tullessaan”.
Toistaiseksi hänen päämääränään on kuitenkin tehdä parhaansa Ilveksen puolesta. ”Haluan olla tyytyväinen itseeni; haluan tietää, että tein kaikkeni. Joihinkin asioihin ei voi vaikuttaa, ja ainoa asia, joka on omissa käsissäni, on se, miten pelaan ja miten voin kehittyä”.
Lopuksi Lukáš Dostál suuntaa sanansa kaikille faneille:
”Olette mahtavia, ja olen niin kiitollinen siitä, miten minut on toivotettu tervetulleeksi ja otettu mukaan Ilves-perheeseen. Iso kiitos kaikille Ilveksen kannustamisesta!”
