Marek Langhamerin kausi on ollut koko joukkueen tapaan vaiheita täynnä. Mies luuli jo hetken kautensa olevan ohi, nyt kevättä ja kauden huipennusta kohti edetään päivä kerrallaan.
Marek Langhamerin tarina alkoi kesällä 1994, hänen synnyttyä Pardubicen alueella sijaitsevaan pieneen Moravska Trebovan kaupunkiin. Langhamerin isä vei nuoren pojan kotikaupunkinsa jalkapallojoukkueen harjoituksiin, ja tätä kautta löytyi myös kiinnostus jääkiekkoa kohtaan. Jalkapallo-stadionin yhteydessä oli nimittäin myös jäähalli, jossa Marek aloitti seuraavana talvena jääkiekon.
– Aloitin ensin luistelemaan. Sen jälkeen pelaamaan hyökkääjänä, kunnes yhtenä päivänä päätin sattumalta kokeilla maalivahtina olemista. Sille pelipaikalle jäin.
Paikallinen HC Moravska Trebovka on täten Langhamerin kasvattajaseura, mutta nuori tsekkivahti siirtyi myöhemmin juniorina HC Pardubiceen. Debyyttinsä Langhamer teki miesten sarjoissa 16-vuotiaana kuitenkin Tsekin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla lainakomennuksella HC Chrudimissa kaudella 2010-2011. HC Pardubicessä miesten pelejä ei seuraavalla kaudella tullut, mutta NHL-varaus napsahti kesällä 2012. Silloinen Phoenix Coyotes huusi Langhamerin nimen varauskierroksen 184. pelaajana. Samana kesänä käytävässä Canadian Hockey Leaguen varaustilaisuudessa WHL-joukkue Medicine Hat Tigers varasi Langhamerin, ja tsekkivahdin Amerikan valloitus alkoi. Tigersissa tsekkivahti torjui kolmen kauden ajan, ja yhteensä 149 ottelussa.
Langhamer solmi toisen WHL-kautensa aikana myös NHL-sopimuksen Coyotesin kanssa. Ensimmäiset sopimuskaudet pelejä tuli niin AHL:n, kuin ECHL:n puolella. Debyytti isoissa valoissa tuli helmikuussa 2017, kun Langhamer komennettiin kanadalaisvahti Mike Smithin tilalle ottelussa Anaheim Ducksia vastaan. Seuraavalla kaudella Arizonassa ja farmijoukkue Tucson Roadrunnersissa peliaika oli kortilla, ja Coyotes lainasi Langhamerin takaisin Tsekin liigaan ja Kometa Brnon riveihin. Brnossa alkoi myös seuraava kausi, mutta puolessa joulukuussa 2018 mies siirtyi KHL:n ja Amur Habarovskin riveihin.
– Kaikissa liigoissa oli eroja. Pohjois-Amerikassa kaukalo on pienempi, ja laukauksia tuli joka puolelta ja paikasta. Tsekeissä pelatessani, tuntui minulla olevan enemmän aikaa lukea peliä. Pelaajat odottivat hyviä syöttöjä hyviin tekopaikkoihin. Hieman kuin KHL:ssä, mutta taitotaso KHL:ssä oli vain suurempi.
Tampere uutena kotikaupunkina
Kesällä Tampereen Ilves tiedotti hankkineensa Amur Habarovskissa kolme kautta ja 71 ottelussa torjuneen tsekkimaalivahdin riveihinsä. Langhamerin torjuntaprosentti KHL:n häntäpään joukkueessa näiltä kausilta oli vakuuttava .923, ja odotukset uutta maalivahtia kohtaan olivat korkealla. Tampere uutena kotikaupunkina vakuutti tsekkivahdin samantien. Samoiten miehen otteet jäällä vakuuttivat myös tamperelaisyleisön.
– Kaikki Tampereella on mahtavaa. En keksi parempaa paikkaa pelaajalle. Fanit ovat mahtavia, ja he auttavat meitä saamaan parempia tuloksia. He ovat meille se pieni erottava tekijä vastustajasta kotiotteluissa. Joukkue organisaationa kohtelee pelaajia todella hyvin, aina lähtien asunnon tai auton kanssa, tai elämässä yleensäkin.
– Suomessa pelaamisessa on kyse kovasta työnteosta ja yksityiskohdista. Liiga osaa olla kova henkisesti ja fyysisestikin, koska täällä ei tule aina niin paljon laukauksia. Ehdottomasti puhutaan huippusarjasta, Langhamer vertaa vielä Suomen Liigan eroja muihin maihin.
Ikävä loukkaantuminen hidasti kautta
Langhamer ehti esiintyä Ilveksen paidassa kuudessa Liigan ottelussa ennen lokakuun 13. päivänä pelattua Pelicans-ottelua Lahdessa. Digitaalit näyttivät toisen erän lopulla tasatilannetta 1-1, kun Ilveksen maalilla ottelussa jo 20 laukausta torjunut Langhamer venytti poikittaisliikkeeseen ja aivan uskomattomaan torjuntaan. Torjunnalla on kuitenkin järkyttävän kova hinta. Maalivahti jää jään pintaan tuskaisen oloisena, mutta pystyy vielä hetken jatkamaan peliä. Lopulta kuitenkin Ilves oli pakotettu vaihtamaan maalivahtia.
– Ensimmäinen ajatus tilanteen jälkeen oli, että kauteni on ohi. Onneksi lääkäri antoi hyviä uutisia, ja voisin päästä takaisin jo kolmessa kuukaudessa. Alussa minun piti olla kärsivällinen ja ottaa päivä kerrallaan. Kuntoutus meni hyvin, koska jälleen kerran minulla oli ympärilläni paljon ihmisiä auttamassa. Lääkäri, fysioterapeutit, hierojat ja valmennustiimi oli kanssani kärsivällinen. Myös tässä oli osoitus Ilveksestä organisaationa. He pitivät huolta minusta ja kaikesta ympärilläni, enkä voi kiittää heitä tarpeeksi, kuinka paljon he tekivät ja auttoivat minua palaamaan takaisin loukkaantumisesta. Lopulta taisin olla takaisin jäällä kahdessa kuukaudessa.
Ilveksen maalinsuulle tuossa Pelicans-ottelussa vaihdettiin Vadim Zerenko. Niin ikään täksi kaudeksi Ilvekseen siirtynyt Zerenko yhdessä Langhamerin ja maalivahtivalmentaja Markus Korhosen kanssa muodostavat tiiviin kolmikon. Loistavana maalivahtien kehittäjänä tunnettu Korhonen on vienyt molempia maalivahteja eteenpäin, ja ollut suuri apu tämän kauden veskarikaksikolle. Yhdessä kolmikko Langhamer-Zerenko-Korhonen muodostaa kolmikon, johon Ilves-fanit pystyvät luottamaan.
– Meillä on Vadimin kanssa hyvä ystävyyssuhde. Alussa pystyi huomaamaan tämän olevan hänen ensimmäinen kautensa ulkomailla, ja myös ensimmäinen kausi ammattilaisena. Hän on kasvanut ja kehittynyt paljon lähtien päivästä yksi.
Myös maalivahtivalmentajalleen Langhamerilla riittää kehuja.
– Markuksen kanssa on ollut ilo työskennellä joka päivä. Hän ymmärtää mitä tarvitsen, ja huomaa pelin pienetkin yksityiskohdat. Käymme videolta läpi tilanteita melkeimpä jokaisen pelin jälkeen, ja hän kertoo missä voin olla parempi. Kaiken lisäksi hän on mahtava persoona, voimme jutella myös kaikesta elämässä, mikä saa samalla mieleni hetkeksi pois jääkiekosta.
Paluu tolppien väliin kahden kuukauden kuntoutuksen jälkeen
Marek Langhamer palasi Ilveksen tolppien väliin joulukuun puolessa välissä Lappeenrannassa SaiPaa vastaan, hieman yli kahden kuukauden tauon jälkeen. Voitto irtosi 30 torjunnalla, ja mies tuntui jatkavan siihen mihin ennen loukkaantumistaan jäi. Näiden kahden ottelun välissä Zerenko, sekä Helsingin IFK:sta lainalla viisi ottelua pelannut Roope Taponen kantoivat torjuntavastuuta. Langhamer sai rauhassa kuntouttaa loukkaantumistaan, vaikka paluu kutittelikin jo takaraivossa.
– Olin iloinen tietysti että joukkue pysyi vahvana ja pystyi voittamaan, mutta samalla halusin itse päästä takaisin pelikuntoon. Vadim on tehnyt erinomaista työtä, ja joukkue tietää heillä olevan kaksi hyvää maalivahtia, jotka pystyvät auttamaan toisiaan.
Vahvuuksista puhuttaessa mies nimeää omakseen periksiantamattomuuden. Hyvä osoitus tästä on esimerkiksi tammikuussa vierasottelussa KalPaa vastaan jatkoajalla napattu torjunta. Langhamer menettää hetkeksi jo tasapainonsa, mutta pystyy silti venyttämään räpylänsä kiekon ja tyhjän maalin väliin. Tuo torjunta on varmasti monilla Ilves-fanilla edelleen muistissa. Hän sanoo pyrkivänsä joka päivä parhaimpaansa, ja juuri tuo on suurin yksittäinen vahvuus.
”Joukkue on tullut pitkän matkan”
Ilveksen kausi on ollut lievästi ilmaistuna monivaiheinen. Pandemian kanssa taistelu on tuonut toki jokaiselle seuralle omat haasteensa, Langhamerin loukkaantumisen lisäksi muutamat koronakaranteenit ja poissaolohuolet ovat sekoittaneet pakettia. Hakametsälle jätetyt jäähyväiset ja uuteen Nokia Arenaan muutto on yksi lukunsa lisää. Siirrettyjä otteluita pelataan nyt kovalla tahdilla. Helmi- ja maaliskuun aikana Ilves pelaa yhteensä 21 ottelua, joten rytmiin pääsee varmasti. Tämä sopii tsekkivahdille.
– Paljon on tapahtunut tällä kaudella. Vaikeinta minulle on ollut päästä takaisin rytmiin. Paluuni jälkeen meiltä siirrettiin paljon pelejä koronan takia, ja silloin meillä saattoi olla yksi tai kaksi peliä, ja jälleen viikon tauko. Ennen runkosarjan loppua on vielä paljon pelejä, joten on tärkeää saada fiilis päälle ennen pudotuspelejä.
Pudotuspelejä ennen Ilves taistelee kuitenkin kynsin ja hampain kiinni runkosarjan voitosta. Ihan jokapäiväistä herkkua runkosarjan voitto ei tupsukorville olisi, sillä edellisen kerran se lähti pudotuspeleihin runkosarjan kärjestä vuonna 1988. Kausi on ollut nousujohteinen, ja suurin syy menestymiselle on ollut Ilveksen kollektiivinen pelaaminen. Langhamer on yksi suuri palanen tämän kauden joukkueeseen, mutta maalivahti tarvitsee loistaakseen myös edessään pelaavan erinomaisen joukkueen.
– Koko joukkue on suurin syy hyvään menestymiseemme tällä kaudella. En voittaisi yhtään peliä ilman heitä. Tietysti pyrin joka kerta voittamaan kentälle astuessani, ja joukkue auttaa minua suuresti.
Oman osuutensa saa tottakai myös Ilveksen upeat fanit. Nokia Arena on tällä kaudella kumissut tyhjyyttään pahimpana pandemia-aikana pelatuissa otteluissa rajoitusten takia, mutta onneksi yleisö on päässyt viime aikoina palaamaan takasin lehtereille.
– Tunnelmaa ei vain ole ilman faneja. Pelikin on silloin erilaista. Hitaampaa ja tuntuu, että taklauspeliäkään ei oikein ole. Oikeastaan jokainen pelin osa-alue on hieman erilaista, joten olen todella iloinen nähdessäni fanien takaisin katsomossa puskiessa meitä parhaimpaan ja antamaan kaikkemme. Joukkue on tullut jo pitkän matkan tällä kaudella, ja kun saadaan kaikki vielä terveeksi, odotan innolla mitä vielä tapahtuu.
Myös Marek Langhamer on kulkenut pitkän matkan tähän pisteeseen. Loukkaantuminen on selätetty, tosipelit alkavat todenteolla jo häämöttäämään, ja Suomen kiekkopääkaupungissa on aistittavissa melkoisen kiekkokevään tuntua. Jokainen tietää Ilveksen, sekä samalla Langhamerin tämän kauden lopullisen tavoitteen. Matkasta pitää kuitenkin osata nauttia, ja tämän paljon nähnyt 27-vuotias tsekkimaalivahti Moravska Trebovan pikkukaupungista varmasti osaa.
– Minulle edelleen tavoitteet ovat kulkea päivä kerrallaan – peli kerrallaan. On hyvä olla tietysti olla pidemmän aikavälin tavoitteita, mutta itse menen päivä kerrallaan. Minulle matka on yhtä tärkeä kuin tavoitteet.
