Minä uskon meihin
Mistä kaikki alkoi? Oliko se käden liike, vapaa penkki pitkän rivin päässä – kertomus, jota et voinut saada mielestäsi – vai kenties nimi, joka soi kuin ihmeellinen laulu.
Mistä kaikki alkoi?
Mikä oli se hetki, jossa tiesit varmaksi sen, minkä nyt tiedät.
Kuule kun sanon: ei se ollut sattumaa, ei se ollut silkkaa onnea. Tänne sinä kuulut, kuten ihminen on aina kuuluva toisen vierelle.
Meidät on rakennettu haaveidemme kokoisiksi – meidät on tehty hennosta pölystä ja päätöksestä, josta pidämme kiinni, kävi puhuri kuinka myrskyisäksi tahansa.
Meidät on tehty elämään; meidät on tehty näyttämään, miltä elämä tuntuu. Kun arvaamatta, herkistyen riemuitsee tai nauraa ja muuttuu siksi, mikä ihmisessä on syvintä ja kaikista eniten totta.
Kävi seuraavassa hetkessä mitä tahansa, tärkein on jo saavutettu. Nosta katseesi ja todista omin silmin tätä suurenmoista näytelmää. Avaa sylisi ja anna viiman vyöryä lävitsesi.
Tärkein on jo saavutettu. Katso, kuinka valot syttyvät. Katso, kuinka odotus lyö heidän sydämiensä tahtia.
Kävi mitä tahansa: Minä uskon meihin.
Tänään, kuten eilenkin:
Minä uskon meihin.
