Kun ikkunat on peitetty ja ovet ovat kiinni. Kun kaduilla on hiljaista ja tuntuu siltä, että toivo olisi melkein menetetty:
Näytä minulle valo, jonka me kerran rakensimme.
Kuinka aurinko jälleen herättää Tampereen puistot ja silittää sen kosken pintaa. Kuinka valo liikkuu näsijärveltä pyhäjärven rantaa, koulukadulta eteläpuistoon; kuin ikuinen, ihmeellinen liike.
Ja jos minä joskus meinaan sen unohtaa; kerro minulle jälleen niistä lapsuutemme sankareista. Sitkeäsydämisistä ja taipumattomista: niin tunteikkaista, että heidän pettymyksen saattoi nähdä ja samaan aikaan niin rohkeista, että heidän tiedettiin yrittävän aina uudelleen.
Muistatko heidän ilmeensä, muistatko heidän käsiensä liikkeen? Muistatko, kuinka aina seuraavassa hetkessä mekin seisoimme tuon rivin jatkeena, yhtenä heistä.
Kerro minulle kaikesta siitä, mitä me niin kovasti janosimme, mitä me rakastimme ja mihin me uskoimme. Uskoimme niin, että välillä se teki melkein kipeää. Puistelimme päitämme, olimme vaiti tai huusimme – ja toisaalta, kuinka kovasti me siitä riemuitsimme. Kuinka kymmenin, sadoin päin me nousimme penkeiltämme kuin Tampereen taivaalle lehahtanut lintuparvi. Kuinka raivokkaasti, kuinka sitkeästi me tiesimme:
Tässä se on; meidän kotimme.
On perheitä joihin synnytään, ja on perheitä joihin liitytään. Jokaisella oma paikkansa tässä rivissä. Siis kuka ikinä oletkaan: käy luo, avaa ovi ja näe tämä yhteinen toivo, jonka sukupolvien voimalla olemme rakentaneet.
Minun sydämeni on sinun, uskollisuuteni loputon. Jalankulkijat juoskoon, astukoon lätäköille! Käykää toivossanne hurjaksi, pitäkää sylinne auki. Mikä on aineetonta, sitä ei voi koskaan meiltä viedä. Vaikka maailma sulkisi ovensa ja ikkunansa, ei sydämessämme elävää ryhmää voi koskaan vaientaa.
Siis nouse ylös, sinä nuori ilves. Kuule ääni, joka rummun lailla rinnassasi lyö. Kuule sen kaiku, kuule sen sammumaton palo ja kipinää lyövä tahto. Kuule, kuinka se murtaa yksinäisyyden kierteen: kuule, kuinka se yhtyy tähän hurjaan joukkoon.
Näytä minulle valo, joka halkoo pimeän.
Näytä minulle valo, joka halkoo pimeän.
Teksti: Linda Huhtinen
Musiikki: Yellowgreens – We are the Kings
Videokuva: Sami Raiskio, Ilveksen arkisto
