Ilvekseen täksi kaudeksi siirtynyt nuori puolustaja Simon Johansson saapui joukkueeseen Djurgårdenista, kun toiveissa oli maisemanvaihdos ja uusi alku. Kahden suunnan hyökkäävä puolustaja kehuu Ilvestä taitavaksi ja nopeaksi joukkueeksi, jossa jokainen tietää mitä on tehtävä, jotta pelejä voitetaan.
Simon Johansson, 22, kasvoi jääkiekkoilijaksi Ruotsissa Nackassa, 15 minuutin päässä Tukholmasta. Nackaan Johansson muutti isänsä jääkiekkouran perässä seitsemänvuotiaana, kun Thomas Johansson siirtyi Linköpingistä Djurgårdeniin pelaamaan. Johansson oli syntynyt Tukholmassa, mutta isän jääkiekkoura vei perheen muun muassa yhdeksi kaudeksi Helsinkiin Jokereihin Simonin ollessa vuoden vanha ja sittemmin useammaksi vuodeksi Linköpingiin. Johanssonin isä pelasi Ruotsissa Elitserienissä eli nykyisessä SHL:ssä, joten Simonille jäähallit tulivat tutuksi pienestä pitäen. Pari ensimmäistä vuotta Tukholmaan palaamisesta perhe kävi lähes jokaisessa Djurgårdenin ottelussa katsomassa isän pelaamista. ”Se oli mahtavaa!”, Simon muistelee. Johanssonilla on kaksi nuorempaa veljeä, joiden kanssa kotona pelattiin usein salibandyä 1 vastaan 1, kolmannen veljen ollessa maalivahtina. Samalla pojat pitivät jääkiekkopaitoja päällään kuvitellen olevansa NHL-pelaajia. Näitä perheen kanssa vietettyjä aikoja Johansson muistelee lämmöllä.
Tärkeimpinä esikuvinaan Johansson pitääkin omia vanhempiaan. Isä Thomas on ollut esikuva Simonin ollessa pieni jääkiekkoilija, ja samalla tukenut poikaansa tämän jääkiekkouralla. Äiti taas on kuljettanut Simonia harjoituksiin, auttanut koulun kanssa, ja ollut muuten tukena. Simonin ollessa nuorempi hänen äitinsä sairastui vakavasti, mutta selvisi, ja se on auttanut Johanssonia ymmärtämään, ettei koskaan saa luovuttaa ja haluamansa eteen pitää taistella.
Jääkiekkoilun pariin isän jalanjäljissä
Jääkiekosta innostuminen oli Johanssonille melko luontaista, sillä isän pelaamisen myötä hänkin halusi kokeilla. Nuorempana hän pelasi myös jalkapalloa ja salibandyä, mutta jääkiekko oli hauskinta ja sille tielle hän jäi. Johansson aloitti jääkiekon Boo HC:ssa. Joukkue pelasi ja harjoitteli Johanssonin koulun vieressä, ja kauden aikana Simon meni ystäviensä kanssa jäähallin yleisövuoroille pelaamaan jääkiekkoa tuntikausiksi ennen oman joukkueen harjoituksia. Johansson pelasi 14-vuotiaaksi Boo HC:ssa. Siinä vaiheessa jääkiekko alkoi olla vakavampaa, ja hän halusi keskittyä lajiin huomattavasti enemmän. Ruotsissa pelataan aluejoukkueiden TV-pucken-turnaus, jossa yläikäraja on 15. Turnauksessa pelaamista pidetään yleisesti hienona saavutuksena ruotsalaiselle jääkiekkoilijalle ja Johanssonkin sinne halusi, joten hän lähti tavoittelemaan pelipaikkaa Djurgårdenista, mihin hän lopulta try-outtien kautta pääsikin. Djurgården oli lähellä pelaajan sydäntä, sillä Johansson on pienestä pitäen ollut joukkueen kannattaja, osin siksi, että hänen isänsä pelasi joukkueessa. Kun Johansson siirtyi uuteen joukkueeseen, alkoi hänelle valjeta, että joukkueessa on paljon hyviä pelaajia, jotka haluavat olla parhaita. Jotta Johansson olisi paras, pitäisi tämän tehdä muita enemmän töitä.
Puolustajan pelipaikka löytyi 16-vuotiaana. Siihen asti Johansson pelasi lähinnä keskushyökkääjänä, vaikka hänen isänsä olikin ehdottanut puolustajan pelipaikkaa. Isän näkemyksen mukaan rightin puolustajia hyvällä pelisilmällä ja kiekollisella osaamisella ei ollut monia, mutta neuvoista huolimatta Simon halusi pelata keskellä. Tilanne kuitenkin muuttui, kun Djurgårdenin Juniors-joukkueessa avautui puolustajan paikka. Hän pelasi ensin hyökkääjänä, mutta isän neuvomana Simon kysyi valmentajalta, mikäli hän voisi kokeilla pelata puolustajana. Heti paikkaa kokeiltuaan Johansson innostui ja sai valmentajilta hyvin apua kehittymiseen ja voiman kasvattamiseen. ”Uskon, että se aika auttoi minua paljon tulemaan tällaiseksi pelaajaksi kuin nyt olen,” hän toteaa. Nykyään Johansson nauttii puolustajan tontista hyvinkin paljon. Pelaajana hän kuvailee itseään kahden suunnan hyökkääväksi puolustajaksi. Tärkeimmiksi vahvuuksikseen hän laskee pelisilmänsä, ykkössyötön ja hyvän laukauksen.
Simon Johansson edusti kahta lainaa lukuun ottamatta Djurgårdenia viime kauteen asti. SHL-debyyttinsä hän teki 18-vuotiaana. Hän pitää sitä yhtenä tärkeimmistä saavutuksistaan tähän astisella urallaan. Lisäksi hänelle tärkeitä saavutuksia on myös Ruotsin nuorten maajoukkueessa muutamien pelien pelaaminen, sekä NHL-varauksen saaminen Minnesotaan vuonna 2018. Johanssonille varauspäivä oli unohtumaton. ”Se oli unelmien täyttymys. Kaikki nuoret pelaajat haluavat tulla varatuksi. Se oli minulle iso päivä,” Johansson muistelee.
Tukholmasta Tampereelle
Viime kaudella Djurgårdenissa hän oli jumittunut seitsemänneksi puolustajaksi. Johansson halusi uuteen ympäristöön toiveena päästä pelaamaan paremmassa roolissa. Kun mahdollisuus uuteen alkuun Ilveksessä tarjoutui, päätös syntyi melko nopeasti. SHL:lään verrattuna suurin ero Johanssonin mukaan on pelinopeus. Kaukalon koko on Suomessa pienempi, joten vauhtikin on kovempi. Johansson on nauttinut Ilveksessä pelaamisesta paljon. ”Joukkuekaverit ovat mahtavia, kuin myös meidän kannattajamme. He ovat auttaneet meitä paljon tällä kaudella!”
Muutto Suomeen oli innostavaa, mutta samalla Simon oli hieman hermostunut, koska ei tiennyt millaista se tulisi olemaan. Myös läheisten hyvästeleminen oli surullista, kun tiesi, ettei heitä tule muutamiin kuukausiin näkemään. Elämä on kuitenkin ollut mukavaa Suomessa, ja Ilves on pitänyt hyvää huolta pelaajasta. ”Tampere on tosi kiva paikka ja olen nauttinut tästä paljon. On mukavaa, että joukkueessa on myös toinen ruotsalainen, jolle voin puhua ruotsia!”
Johansson näkee roolinsa joukkueessa puolustajana, joka osallistuu hyökkäyspeliin tehden hyviä kiekollisia ratkaisuja omassa päässä, jotka johtavat hyökkäyksiin. Myös hyvä puolustuspeli on tärkeä osa Johanssonin roolia. Kehitysaskelia pelaaja on onnistunut Ilveksessä ottamaan: ”Mielestäni olen kehittynyt puolustuspelaamisessa, kun olen saanut varmuutta oman pään kiekottomaan pelaamiseen. Myös voimaa olen saanut tällä kaudella lisää.” Joukkuetta puolustaja pitää todella hyvänä: ”meillä on todella nopeita luistelijoita ja olemme taitava joukkue, jolla on neljä ketjua ja kaikki niistä ovat tuottavia hyökkäyksessä.” Joukkueen tähänastista suoriutumista Johansson pitää hyvänä, ja hän iloitsee, että keinot voittaa on löydetty, vaikka kaikkia pelejä ei niin hyvin olekaan onnistuttu pelaamaan. ”Koko joukkue tietää mitä meidän on tehtävä voittaaksemme pelejä, ja minusta tuntuu, että meitä vastaan on vaikea pelata joukkueen taitavuuden ja nopeuden takia.” Kevättä kohti mentäessä Johansson odottaa vahvoja pelejä runkosarjan loppuun asti, jotta playoffeissa joukkue on valmis pelaamaan itsevarmasti ja niin hyvin, että mahdollisuus Suomen mestaruuden voittamiseen on.
Lähitulevaisuuden tavoitteeksi Johansson nimeää mestaruuden Ilveksessä tänä keväänä. NHL-sopimuksen solmiminen ja paremmaksi pelaajaksi kehittyminen ovat myös tulevien tavoitteiden listalla. ”Aion tehdä töitä kovasti joka päivä, kilpailla aina ja tehdä enemmän töitä asioiden eteen joissa minun pitää olla parempi, hauskanpitoa unohtamatta.”
