Monen ensimmäinen mielikuva Kuopio-nimisestä paikasta liittyy näyttelijälegenda Esa Pakarisen luomaan käsitteeseen Lentävä Kalakukko.
En ole koskaan seurannut KalPan markkinointia, mutta koska joukkue on täynnä vikkeliä vipeltäjiä, heitä voisi helposti kutsua lentäviksi kalakukoiksi.
Kuopion ylpeys ja tunnetuin paikallisruoka on Hanna Partasen kalakukko. Nyt paljastan kuitenkin Savon varjelluimman salaisuuden.
Partasen kalakukko ei ole erikoisen hyvää.
On se ihan OK. Kalakukko on mitä mahtavin ruokalaji, jota on vaikeaa täysin pilata. Partasen kukossa on kuitenkin muutama valuvika. Kuori on liian paksu, ja kukko on kuiva ja hieman mauton. Kädenlämpöinen. Menettelee. Sellainen marraskuinen KalPan arki-illan kotiottelu. En ymmärrä, miksi tätä markkinoidaan mustamakkaran veroisena paikallisherkkuna.
Jos haluat oikeasti hyvää kalakukkoa, hankkiudu Kajaanin torille ja etsi käsiisi Kontiomäen kukko. Itket onnesta, kun syöt sitä. Kajaanin Hokki ei todennäköisesti ole nousemassa lähitulevaisuudessa Liigaan, joten vieraspelimatkan asemesta joudut keksimään jonkin muun syyn poiketa Kainuussa. Mutta lisää tämä bucket listillesi, jos olet kulinaristi. Tiedän, mistä puhun.
Suattaapi olla, että Lentävät Kalakukot ottavat tännään toesenkin yllätysvoiton. Vuan suattaapi olla, etteivät otakkaan.
